Vuosi 2018 mentiin omat ra(a)jat huomioon ottaen lujaa, jopa niin lujaa että paikat alkoivat varoittaa. Opittiinko matkalla mitään, sen saa tulevaisuus näyttää. Mutta eihän maksimisuoritustaan voi saavuttaa testaamatta rajojaan, vai voiko?
Vuosi 2018 oli siinä mielessä erikoinen, että se oli ensimmäinen kokonainen vuosi lajikohtaisen triathlontreenaamisen parissa. Sekä uinti että pyöräily olivat tulleet itselle uusina lajeina kuvioihin mukaan elo-syyskuussa 2017, ja siinä missä syksy 2017 meni "laihduttaessa" 91 kg ylipainosta optimipainoon, niin 2018 meni oikeasti treenatessa. Challenge Turkun aikoihin olin 78 kg tikku-ukko, tosin hyvinvoiva sellainen.
Uitua tuli vuoden aikana 200 km/61 tuntia. Tästä ajasta uitiin ulkona 25 tuntia/68 km. Pyöräiltyä tuli n. 4000 km/163 tuntia, ja juostua tuli 780 km/72 tuntia. Tämän lisäksi salitreenin kautta tapahtuvaa lihastreeniä kertyi 41 tuntia vuoden aikana. Vuoden 2018 kokonaissaldo näyttää n. 337 tuntia. Prosentuaalisesti jako näyttää seuraavanlaiselta:
Vaikka juoksua ei ole kokonaisuuteen suhteutettuna paljoa, niin touko-syyskuussa juostut 100 km per kuukausi osoittautuivat liian rankoiksi omille polvinivelille ja lokakuulle tavoiteltu Vantaan Maraton sai jäädä suorittamatta kun loppusyksy kului polvikipujen alkuperää ja nesteen kertymistä ihmeteltäessä. MRI-tuomio oli löystynyt ACL ja nivelrikko, mutta avuksi saatiin loppujen lopuksi joulun alla polveen pistetty nivelnestekorvikeinjektio, eli Synvisc One -piikki. Ilman muilta triathlonisteilta saatuja neuvoja triathlonfoorumilla en olisi edes tiennyt koko aineen olemassaolosta, joten olen kyllä todella kiitollinen kaikille jotka auttoivat kun neuvoja pyytelin. Toivottavasti olen muistanut kiittää kaikkia joiden ansiosta polvi saatiin taas kuntoon. Niinä kolmena kuukautena kun polvi ei tykännyt juoksusta, niin uinteja ja pitkiä pk-pyörälenkkejä olivat tarjolla harva se päivä. Tässä otos Itä-Uudeltamaalta lokakuulta:
Joulun jälkeen pystyin jo sitten taas juoksemaan lenkki per viikko, ja näin uudenvuoden jälkeen tuntuu jo niin hyvältä että kaksi lenkkiä viikossa voisi olla ihan realismia. Loukkaantumiset ovat kyllä siitä hassuja, että aallonharjulta tiputaan henkisesti melko syvälle ennen kuin lähdetään taas surffaamaan seuraavalle aallonharjulle. Aallollelähtö pitää vaan pystyä ajoittamaan oikein, koska harjulla taikka pohjalla ei pysty koko ajan olemaan. Syyskuun lopussa tuntui nimittäin siltä että voisin saavuttaa minkä tahansa fyysisen testin minkä minun eteen heitettäisiin, mutta joulukuun alussa teki taas mieli itkeä kun ei päässyt juoksuaskelia ottamaan. Onneksi nyt ei kuitenkaan tarvitse olla kovassa juoksukunnossa vielä toviin, joten mennään rauhallisesti tämän kanssa ja poljetaan sisällä / uidaan enemmän / muistetaan lihasharjoitteet vielä pari kuukautta ja katsotaan juoksukilsojen nostamista sitten maaliskuussa. Ja sitten kun kilsoja nostetaan, niin jätetään ne kuitenkin varmuuden vuoksi tasolle 80 km / kuukausi silloinkin, kun juostaan eniten. Siihen mennessä ylläpidetään vain juoksukykyä juoksemalla n. 40-50 km kuussa.
Loka-, marras- ja joulukuun loukkaantumisen kanssa pähkäily oli loppujen lopuksi ihan hyvä muistutus oman kropan sietokyvyn rajoista, josta toivottavasti opin jotain. Kauden 2019 päätavoitteeseen on kuitenkin vielä niin pitkä aika, ettei mitään ole menetetty. Perspektiiviä on vain saatu taas vähän lisää, vaikka jo luulin tuntevani nämä polvet perinpohjin. Hyvänä uutisena tässä yhtälössä on se, että uinti kulkee ja se kulkee kovaa tällä hetkellä. Mittarina tästä esimerkiksi joulukuussa uitu 3000m yhtäjaksoinen suoritus aikaan 50m 30s oli yli 3 minuuttia nopeampi kuin vastaava veto huhtikuussa.
Ja kehitysvaraa on vielä, uskon kyllä uivani tuon matkan alle 50 minuuttiin seuraavan kerran kun mieli tekee testata treenien toimivuutta. Se tarkoittaisi jo selvää 1:05 h alitusta täydellä matkalla, olettaen että matkavauhti siirtyy avovesiuintiin lyhentämättömänä, kuten se teki viime kesänä. Toinen hyvä uutinen on, että ilman pakollista juoksutaukoa en olisi todennäköisesti myöskään hankkinut kunnollista pyörätraineria - nyt tuli hankittua Tacx Fluxin kakkosversio Black Fridayn alla, ja jo nyt keskitalvella voin todeta että päätös oli fiksu. Näen jo tässä vaiheessa, että pyöräilyn saralla talven aikana tulee tapahtumaan paljon kehitystä versus talvella 2017-2018, jolloin joulu-maaliskuun pyöräilyni oli luokkaa yksi spinning-tunti viikossa salin Keiser M3:lla. Sufferfestin strukturoidut treenit ovat sen verran tehokkaita, että pitää oikein välillä muistuttaa itseään siitä, ettei tarkoitus suinkaan ole tulla kovaksi 40 km mieheksi - vaan keskinkertaiseksi 180 km mieheksi. Eli summa summarum; jos pelaan korttini oikein ja löydän kevään aikana sellaisen tasapainon juoksun kanssa, että pääsen lähelle viime vuoden tasoani kuitenkaan loukkaantumatta, niin jään kokonaiskisassa voiton puolelle vahvemman uinnin ja pyöräilyn ansiosta.
Jos luet tätä kirjoitusta ja sinulla on jonkinnäköinen haju siitä, miten rakentaa juoksuharjoituksia täydelle matkalle, vaikka samalla on juoksukilometrien rajoitus päällä niin saa olla yhteydessä! Pro Bono tietysti, en ole niin vakavalla mielellä liikkeellä että palkkaisin coachin ihan vielä :-) Kuvittelisin että n. 2 tuntia / viikko tai 20 km / viikkotasolla pitäisi pysyä, jotta oltaisiin turvallisilla vesillä. Yksi ajatus itsellä on ainakin pitkien lenkkien jaksottaminen niin, että aamulla juostaan kymppi ja iltapäivällä toinen. Käsittääkseni tämäntyyppisestä treenistä saatu hyöty on kuitenkin lähellä 20 km juoksusta saatavaa hyötyä, mutta loukkaantumisriski on pienempi.
Vuosi 2018 oli siinä mielessä erikoinen, että se oli ensimmäinen kokonainen vuosi lajikohtaisen triathlontreenaamisen parissa. Sekä uinti että pyöräily olivat tulleet itselle uusina lajeina kuvioihin mukaan elo-syyskuussa 2017, ja siinä missä syksy 2017 meni "laihduttaessa" 91 kg ylipainosta optimipainoon, niin 2018 meni oikeasti treenatessa. Challenge Turkun aikoihin olin 78 kg tikku-ukko, tosin hyvinvoiva sellainen.
Uitua tuli vuoden aikana 200 km/61 tuntia. Tästä ajasta uitiin ulkona 25 tuntia/68 km. Pyöräiltyä tuli n. 4000 km/163 tuntia, ja juostua tuli 780 km/72 tuntia. Tämän lisäksi salitreenin kautta tapahtuvaa lihastreeniä kertyi 41 tuntia vuoden aikana. Vuoden 2018 kokonaissaldo näyttää n. 337 tuntia. Prosentuaalisesti jako näyttää seuraavanlaiselta:
- Uinti 18 %
- Pyöräily 48 %
- Juoksu 22 %
- Sali 12 %
Vaikka juoksua ei ole kokonaisuuteen suhteutettuna paljoa, niin touko-syyskuussa juostut 100 km per kuukausi osoittautuivat liian rankoiksi omille polvinivelille ja lokakuulle tavoiteltu Vantaan Maraton sai jäädä suorittamatta kun loppusyksy kului polvikipujen alkuperää ja nesteen kertymistä ihmeteltäessä. MRI-tuomio oli löystynyt ACL ja nivelrikko, mutta avuksi saatiin loppujen lopuksi joulun alla polveen pistetty nivelnestekorvikeinjektio, eli Synvisc One -piikki. Ilman muilta triathlonisteilta saatuja neuvoja triathlonfoorumilla en olisi edes tiennyt koko aineen olemassaolosta, joten olen kyllä todella kiitollinen kaikille jotka auttoivat kun neuvoja pyytelin. Toivottavasti olen muistanut kiittää kaikkia joiden ansiosta polvi saatiin taas kuntoon. Niinä kolmena kuukautena kun polvi ei tykännyt juoksusta, niin uinteja ja pitkiä pk-pyörälenkkejä olivat tarjolla harva se päivä. Tässä otos Itä-Uudeltamaalta lokakuulta:
 |
| Malmgård, Loviisa, 10/2018 |
Joulun jälkeen pystyin jo sitten taas juoksemaan lenkki per viikko, ja näin uudenvuoden jälkeen tuntuu jo niin hyvältä että kaksi lenkkiä viikossa voisi olla ihan realismia. Loukkaantumiset ovat kyllä siitä hassuja, että aallonharjulta tiputaan henkisesti melko syvälle ennen kuin lähdetään taas surffaamaan seuraavalle aallonharjulle. Aallollelähtö pitää vaan pystyä ajoittamaan oikein, koska harjulla taikka pohjalla ei pysty koko ajan olemaan. Syyskuun lopussa tuntui nimittäin siltä että voisin saavuttaa minkä tahansa fyysisen testin minkä minun eteen heitettäisiin, mutta joulukuun alussa teki taas mieli itkeä kun ei päässyt juoksuaskelia ottamaan. Onneksi nyt ei kuitenkaan tarvitse olla kovassa juoksukunnossa vielä toviin, joten mennään rauhallisesti tämän kanssa ja poljetaan sisällä / uidaan enemmän / muistetaan lihasharjoitteet vielä pari kuukautta ja katsotaan juoksukilsojen nostamista sitten maaliskuussa. Ja sitten kun kilsoja nostetaan, niin jätetään ne kuitenkin varmuuden vuoksi tasolle 80 km / kuukausi silloinkin, kun juostaan eniten. Siihen mennessä ylläpidetään vain juoksukykyä juoksemalla n. 40-50 km kuussa.
 |
| Hoka meets Castelli |
Loka-, marras- ja joulukuun loukkaantumisen kanssa pähkäily oli loppujen lopuksi ihan hyvä muistutus oman kropan sietokyvyn rajoista, josta toivottavasti opin jotain. Kauden 2019 päätavoitteeseen on kuitenkin vielä niin pitkä aika, ettei mitään ole menetetty. Perspektiiviä on vain saatu taas vähän lisää, vaikka jo luulin tuntevani nämä polvet perinpohjin. Hyvänä uutisena tässä yhtälössä on se, että uinti kulkee ja se kulkee kovaa tällä hetkellä. Mittarina tästä esimerkiksi joulukuussa uitu 3000m yhtäjaksoinen suoritus aikaan 50m 30s oli yli 3 minuuttia nopeampi kuin vastaava veto huhtikuussa.
 |
| Rintakarva-ajurimainos |
Ja kehitysvaraa on vielä, uskon kyllä uivani tuon matkan alle 50 minuuttiin seuraavan kerran kun mieli tekee testata treenien toimivuutta. Se tarkoittaisi jo selvää 1:05 h alitusta täydellä matkalla, olettaen että matkavauhti siirtyy avovesiuintiin lyhentämättömänä, kuten se teki viime kesänä. Toinen hyvä uutinen on, että ilman pakollista juoksutaukoa en olisi todennäköisesti myöskään hankkinut kunnollista pyörätraineria - nyt tuli hankittua Tacx Fluxin kakkosversio Black Fridayn alla, ja jo nyt keskitalvella voin todeta että päätös oli fiksu. Näen jo tässä vaiheessa, että pyöräilyn saralla talven aikana tulee tapahtumaan paljon kehitystä versus talvella 2017-2018, jolloin joulu-maaliskuun pyöräilyni oli luokkaa yksi spinning-tunti viikossa salin Keiser M3:lla. Sufferfestin strukturoidut treenit ovat sen verran tehokkaita, että pitää oikein välillä muistuttaa itseään siitä, ettei tarkoitus suinkaan ole tulla kovaksi 40 km mieheksi - vaan keskinkertaiseksi 180 km mieheksi. Eli summa summarum; jos pelaan korttini oikein ja löydän kevään aikana sellaisen tasapainon juoksun kanssa, että pääsen lähelle viime vuoden tasoani kuitenkaan loukkaantumatta, niin jään kokonaiskisassa voiton puolelle vahvemman uinnin ja pyöräilyn ansiosta.
 |
| Safety first |
Jos luet tätä kirjoitusta ja sinulla on jonkinnäköinen haju siitä, miten rakentaa juoksuharjoituksia täydelle matkalle, vaikka samalla on juoksukilometrien rajoitus päällä niin saa olla yhteydessä! Pro Bono tietysti, en ole niin vakavalla mielellä liikkeellä että palkkaisin coachin ihan vielä :-) Kuvittelisin että n. 2 tuntia / viikko tai 20 km / viikkotasolla pitäisi pysyä, jotta oltaisiin turvallisilla vesillä. Yksi ajatus itsellä on ainakin pitkien lenkkien jaksottaminen niin, että aamulla juostaan kymppi ja iltapäivällä toinen. Käsittääkseni tämäntyyppisestä treenistä saatu hyöty on kuitenkin lähellä 20 km juoksusta saatavaa hyötyä, mutta loukkaantumisriski on pienempi.
Pähkäilyä siitä, miltä näyttää 2019 vuoden kisakalenteri
Kisakalenteria rakennetaan puhtaasti päätavoitteen ympärillä, joka huipentuu elokuun kolmanteen viikkoon. Ajankohta huomioiden haluaisin saada yhden perusmatkan kalenteriin heti kesäkuun alkuun, ja yhden puolimatkan kalenteriin kesäkuun loppuun / heinäkuun alkuun. Nämä parametrit huomioon ottaen olen kallistumassa seuraavaanlaiseen kisakalenteriin:
2.6.2019 Tuusulanjärvi Triathlon
29.6. IM 70.3 Lahti tai 6.7. Voimarinne tai Sääksi jos se järjestetään
18.8. IM 140.6 Kööpenhamina
Mielelläni menisin Lahteen, mutta ottaen kisamaksut huomioon niin summa tuntuu hieman suolaiselta varsinkin kun kyse ei ole omasta pääkisasta. Mutta tämä nyt on vain tällainen henkilökohtainen ääneen ajatteleminen, järjestäjiltä ei mitään pois koska olisi se kuitenkin varmasti rahanarvoinen ison yleisön kisa. Kohta olisi päätös kuitenkin tehtävä, muuten muut kyllä tekevät sen puolestani. Kirjoitushetkellä viimeiset Tier 3 hinnat menossa, Tier 4 aivan nurkan takana.
Sekä Sääksestä (menikö oikein?) että Voimarinteestä olen kuullut järjestelyjen puolesta pelkkää hyvää, vaikkevät mitään isojen massojen kisoja olekaan. Vähän mäkisempi profiili Voimarinteellä ilmeisesti, ja rappuja pari kpl...
Vaikkeivät eri kisat ole keskenään vertailukelpoisia, niin kisatavoitteista voi tässä vaiheessa sanoa vain seuraavan: perusmatkan PB Käringsundista (2:25:33) sekä puolimatkan PB Turusta (5:14:00) ovat mittapuut, joilla kuntoani mittaan vuonna 2019. Jos niiden alle päästään, niin ollaan edelleen oikeilla jäljillä. Kööpinhaminallekin on kyllä olemassa tavoite, mutta pidetään se itsellämme vielä hetken. Hoidetaan nyt itsemme ehjinä starttiviivalle ensin. Ei kukaan kuitenkaan kymmenen vuoden päästä muista, alititko 12h vai et täysmatkalla - mutta muistat varmasti itse pääsitkö maalin asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti