Toukokuun alkaessa aloin olla melko itsevarma talven treenien jäljiltä, ja tiesin kyllä sisimmissäni että Kiskon perusmatka tulisi sujumaan alle aiemmin asettamani tavoitteen (3 tuntia). Olin laihtunut yli 10 kiloa edellisvuoden elokuusta (painoa toukokuusssa 79 kg) enkä ollut enää pitkään aikaan rajoittanut syömistä millään lailla kuten rajoitin iltapalapossutteluani aikaisemmin - yritin lähinnä varmistaa että syön tarpeeksi, tinkimättä kuitenkaan ruuan terveellisyydestä, koska koin että olin saavuttanut ideaalipainoni. Missään vaiheessa en ole ruokaa punninnut, vaan tunnustellut kroppaa jaksamisen kautta ja elopainon avulla, enkä ole asiaa sen kummemmin ajatellut.
Olin aloittanut maantiepyöräilykauden huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna, ja kellottanut huhtikuussa ensimmäiset 400 kilometriani. Olin talven aikana myös vaihtanut vanhan Polar M400:n Garminin 735xt:hen, ja Heiaheian Garmin Connectiin. Olin Kiskon kisailmoituksen lisäksi ehtinyt ilmoittautua jo Käringsundin perusmatkalle, joka tultaisiin järjestämään 1.9.2018. Toukokuussa treenimäärä alkoi näyttämään jo melko asialliselta, ja panostin harjoitteluuni n. 8 tuntia viikossa. Yritin panostaa pyöräilyyn n. 50 % harjoitteluajastani, juoksuun n. 25 % ja uintiin n. 25 %, mutta jälkiviisaana todettakoon että juoksua ehkä kertyi vähemmän kuin tavoiteltua sillä maantiepyöräily ja ulkona uiminen märkkärissä tuntui vain niin hyviltä pitkän talven jälkeen. Ja eksyi joukkoon myös 2-3 tuntia punttitreeniä kuukaudessa. Uinnin aloitin äitienpäivänä 13.5. ensimmäisellä märkäpuku-uinnillani koskaan, ja laji koukutti entisestään. Toukokuun 19. päivä pyöräilin ensimmäistä kertaa elämässäni sata kilometriä rennolla vauhdilla. Tein aina pyöräilyn jälkeen edes lyhyitä juoksuja yhdistelmätreenien muodossa totutellakseni jalkoja happoihin, ja yritin pitää yhden lepopäivän viikossa. Toukokuussa pyöräilyä kertyi 600 km, uintia 20 km mutta juoksua vain 60 km. Kroppa tuntui hyvältä, mutta ennen kaikkea vahvalta.
Kesäkuussa homma sitten viimeistään muuttui puuhastelusta astetta vakavammaksi, sillä minusta tuli triathlonpyörän omistaja suunniteltua aikaisemmassa vaiheessa. Olin aikaisemmin ajatellut hankkivani triathlonpyörän "sitten joskus", mutta kun Fillaritorille nostettiin vm. 2013 oleva Feltin B12 -pyörä FFWD:n 60mm hiilikuitukiekoilla, joka kaiken lisäksi sijaitsi 25 km päässä kotoa, en enää pystynyt hillitsemään itseäni. Lompakko ei oikein ollut valmis tähän yllätykseen, mutta eihän sitä joka päivä tarvitse syödä ja Visallahan selviäisi kunnes saisi nostaa lomarahat heinäkuussa.
Kiskon kisaan oli vain reilu viikko aikaa, joten itseäni hieman surkuhupaisesti huvitti se, että lähdin muuttamaan jotain näin olennaista näin myöhään harjoittelussa. Olen siis ihminen joka ei vaihtaisi edes energiageelin merkkiä kuukautta ennen kisaa, mutta nyt minusta oli tullut triathlonhullu. Vaikeata olisi mennä kisaan maantiepyörälläkään, nyt kun tämä uusi perheenjäsen oli itselle päätynyt. Joten eikun kännykkä sähkökaapille, pyörä alle ja omatekoista pyöräfittausta tekemään.
Olin aloittanut maantiepyöräilykauden huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna, ja kellottanut huhtikuussa ensimmäiset 400 kilometriani. Olin talven aikana myös vaihtanut vanhan Polar M400:n Garminin 735xt:hen, ja Heiaheian Garmin Connectiin. Olin Kiskon kisailmoituksen lisäksi ehtinyt ilmoittautua jo Käringsundin perusmatkalle, joka tultaisiin järjestämään 1.9.2018. Toukokuussa treenimäärä alkoi näyttämään jo melko asialliselta, ja panostin harjoitteluuni n. 8 tuntia viikossa. Yritin panostaa pyöräilyyn n. 50 % harjoitteluajastani, juoksuun n. 25 % ja uintiin n. 25 %, mutta jälkiviisaana todettakoon että juoksua ehkä kertyi vähemmän kuin tavoiteltua sillä maantiepyöräily ja ulkona uiminen märkkärissä tuntui vain niin hyviltä pitkän talven jälkeen. Ja eksyi joukkoon myös 2-3 tuntia punttitreeniä kuukaudessa. Uinnin aloitin äitienpäivänä 13.5. ensimmäisellä märkäpuku-uinnillani koskaan, ja laji koukutti entisestään. Toukokuun 19. päivä pyöräilin ensimmäistä kertaa elämässäni sata kilometriä rennolla vauhdilla. Tein aina pyöräilyn jälkeen edes lyhyitä juoksuja yhdistelmätreenien muodossa totutellakseni jalkoja happoihin, ja yritin pitää yhden lepopäivän viikossa. Toukokuussa pyöräilyä kertyi 600 km, uintia 20 km mutta juoksua vain 60 km. Kroppa tuntui hyvältä, mutta ennen kaikkea vahvalta.
Kesäkuussa homma sitten viimeistään muuttui puuhastelusta astetta vakavammaksi, sillä minusta tuli triathlonpyörän omistaja suunniteltua aikaisemmassa vaiheessa. Olin aikaisemmin ajatellut hankkivani triathlonpyörän "sitten joskus", mutta kun Fillaritorille nostettiin vm. 2013 oleva Feltin B12 -pyörä FFWD:n 60mm hiilikuitukiekoilla, joka kaiken lisäksi sijaitsi 25 km päässä kotoa, en enää pystynyt hillitsemään itseäni. Lompakko ei oikein ollut valmis tähän yllätykseen, mutta eihän sitä joka päivä tarvitse syödä ja Visallahan selviäisi kunnes saisi nostaa lomarahat heinäkuussa.
Kiskon kisaan oli vain reilu viikko aikaa, joten itseäni hieman surkuhupaisesti huvitti se, että lähdin muuttamaan jotain näin olennaista näin myöhään harjoittelussa. Olen siis ihminen joka ei vaihtaisi edes energiageelin merkkiä kuukautta ennen kisaa, mutta nyt minusta oli tullut triathlonhullu. Vaikeata olisi mennä kisaan maantiepyörälläkään, nyt kun tämä uusi perheenjäsen oli itselle päätynyt. Joten eikun kännykkä sähkökaapille, pyörä alle ja omatekoista pyöräfittausta tekemään.
Kiskon perusmatka 30.6.2018
Toyota Pro-Ace kaarsi pihalle klo 8 kisapäivän aamuna, ja autosta hyppäsi pari miestä. Lankoni Jonas tulisi myös kisaamaan, ja isäni toimisi kuskina. Ainakin menomatkan verran, sillä epäiltiin Jonaksen kanssa että takakontin sixpack tyhjenisi sillä aikaa, kun me kisailtaisiin. Ja sitten ajettiin pari tuntia. Matkan varrella aina yhtä avulias Jonas, joka on kisannut Kiskossa useamman kerran, kertasi minulle mitä asioita ottaa huomioon.
Saapuessamme kirkonkylälle ensimmäisenä huomioni herätti vaihtoalueen kupeessa oleva jyrkkä ylämäki, joka vihkii kisaajat Kiskon kisaan heti pyöräily- ja juoksuosuuksien alkaessa. Oli Jonas varoittanut tästä mäestä jo aiemmin, saatesanoin "pikkukiekko sitten käyttöön eteen startatessasi pyöräilyyn", mutta en kuvitellut sen olevan oikeasti jotain 25 % luokkaa toi mäki.
Auto parkkiin, pienet kotoatuodut lounaat naamaan ja pari tuntia kisan alkuun. Ilmoittauduttiin ja tehtiin valmistelut, paikan päällä näytti olevan yli 200 kisaajaa, mutta lukua söi aivan varmasti se tosiasia, että IM-brändin alainen kisa oltiin vihdoin saatu Suomeen - samalle päivälle Lahteen.
 |
| Kuva: Kiskon Kiskojat |
Kävin tutustumassa vaihtoalueeseen ja uintipoijuihin rannalta. Tänään kisattaisiin sekä sprintissä että perusmatkalla, ja vaihtoalueet oltiin jaettu keltaisiin (perusmatka) sekä punaisiin (sprintti) numerolappuihin. Aikaa joutui tappamaan hieman, sillä oltiin reilusti etuajassa. Mutta kellon lähestyessä puolta päivää pistin kamat kuntoon, otin geelin käteen ja suuntasin uinnin starttiin. Kävin vettä koittamassa viiden minuutin verran, ja ehdin toteamaan että tuulee aika paljon (7-8 m/s), mutta tuulee pohjoisesta joten järven pohjoispäässä sijaitsevaan uintiin tuulen ei pitäisi vaikuttaa ihan hirveästi.
 |
| Kuva: Kiskon Kiskojat |
Perusmatkalle starttasi 125 urheilijaa, ja alun pienestä ryysiksestä huolimatta löysin melko nopeasti oman paikkani vedestä. Uintireitti oli kolmion muotoinen, koostuen rannalla olevasta lähtö/maalialueesta sekä kahdesta poijusta joita piti kiertää niin, että poijut jäisivät meistä vasemmalle. Ensimmäiselle poijulle oli siten matkaa n. 450-500m, ensimmäisestä poijusta toiselle poijulle 450-500m ja toisesta poijusta maaliin 450-500m. Vedin uintiosuuden alusta asti kovaa, sillä suhtauduin uintiini luottavaisesti. Ensimmäiselle poijulle saavuttaessa törmäilimme parin muun kisaajan kanssa, mutta törmäiltiin ns. kohteliaasti (osumahetkellä molemmat korjasivat suuntaansa jopa liiotellusti, jottei törmättäisi uudestaan). Ensimmäisen poijun jälkeen sain sitten uida melko rauhassa. Rannan jo siintäessä toisen käännöksen jälkeen alkoi vedesssä näkyä punaisia täpliä, joista myöhemmin selvisi että ne olivat sprinttimatkan kisaajia jotka uisivat n. 500m tänään, ja koska ne olivat startanneet meitä 10 min myöhemmin, saavutettiin osa niistä nyt. Koitin uida mahdollisimman rantaan, etten joutuisi kahlaamaan kivikossa liian paljon. Rannalla ensimmäisiä ihmisiä ketkä näin oli isäni, joka huusi minulle että olen noussut vedestä ennen Jonasta. Tieto lämmitti hetken kovastikin, mutta tiesin että tilanne oli vain väliaikainen. Tsekkaus ranteeseen, uinti n. 24 minuuttiin - wow! Mutta olikohan alamittainen, sillä samainen kello näytti uineeni vain vajaat 1400m?
Nopea vaihto ja pyörän selkään. Kengät jalassa juoksin pyörän kanssa kohtaan, missä saisin nousta satulaan, sillä en ollut harjoitellut kenkien pitämistä polkimissa vaihtotilanteessa. Ja sitten ensimmäisestä mäestä ylös, joka olikin kutistunut tässä vaiheessa ja oli ohi n. 15 sekunnissa. Nopea sykevilkaisu, 168. Selvä, koitetaan saada sitä hiukan alas.
 |
| Kuva: Kiskon Kiskojat |
Viiden kilometrin pyöräilyn jälkeen seuraava vilkaisu Garminiin, syke edelleen 165. Olin kutakuinkin suunnitellut pitäväni sykkeen n. 145-150 pyöräilyn ajan, mutta tässä kohtaa ajattelin että menköön, tämän takia pitäisi olla tehomittari. Samaisen 5 km kohdalla suihkukoneelta kuulostava levykiekkomies ohitti minut, kyseessä lankomies. Näin pitkälle olin ehtinyt :-) Loppupyöräily olikin sitten aika pitkälti nautintoa, kun huomasin että kisavalmistautuminen oli sujunut ilmeisen hyvin koska energiaa tuntui piisaavan. Olin syönyt yhden geelin ennen uintistarttia, ja pyörän selässä söin kolme lisää. Yhden geelin vetäisisin vielä juoksuosuuden alkuun. Geelien lisäksi matkassa oli mukana n. 1 litra vettä. 40 km jälkeen pyörän selästä, ja vilkaisu kelloon: pyöräily 1:16:21 - hyvin menee, tavoite oli ollut alittaa 1:20:00.
Juoksuosuus alkoi hieman haparoiden yrittäessäni ohittaa lähtöviivan jälkeisen talon väärältä puolelta, mutta paikalla ollut vapaaehtoinen korjasi askeleeni. Loppumatkasta ei sitten voinut erehtyä - juostaisiin kaksi 5 km lenkkiä. Ekan lenkin ensimmäisen 1,5 km jälkeen vastakkaisella kaistalla vastaan juoksi kisan lopulta voittanut Kim Harju, joka sillä hetkellä veteli viimeistä 1,5 kilometriaan. Pidin suunnitelmastani kiinni ja pidin oman vauhtini n. 5:00 min/km paikkeilla. Juoksu tuntui hyvältä, pois lukien 6-8 km kohdalla ilmaantuneista pienistä uupumisen merkeistä. Juoksun lopussa, ja lopun häämöttäessä pystyin kuitenkin nostamaan vauhtia ja maaliin juoksin lopulta loppuajalla 2:35:00. Juoksu oli ollut minun tasooni nähden vahvaa, 50:31.
Aivan mahtava fiilis täytti minut - 2:35:00 enkä ollut edes väsynyt! Vedin pari lasia urheilujuomaa ja aloin kävellä kohti suihkuja. Matkalla sinne vastaan tuli isäni, joka oli suunnitellut tulevan seuraamaan maaliintuloa, mutta joka yllättyi minun ollessa jo valmis. Suihkutilojen pukuhuoneessa näin Jonaksen ensimmäisen kerran kisan jälkeen - hän oli suorittanut matkan aikaan 2:17:52 ja sijoittunut miesten yleisen sarjan kolmanneksi. Onnittelut olivat paikallaan!
Loppupäivä sitten kulki odotetusti niin, että mies joka oli meidät mestoille ajanut ei enää istuutunut ratin taakse, vaan hän jatkoi siitä mihin oli jäänyt meidän kisan aikana. Hän kuitenkin muisti tarjota minulle yhden oluen saunatilojen terassilla, joten valittamista ei ollut. Hetken nautinnon jälkeen kiiruhdin jo palkintojenjakoon kannustamaan Jonasta, ja hetki sen jälkeen lähdettiin jo kotia päin.
Kisaa seuraavina päivinä tiesin varmuudella, että kisaisin Kiskossa myös tulevaisuudessa. Sen verran viihtyisät, hyväntuuliset ja leppoisat kyseiset kyläkisat olivat, olematta kuitenkaan liian leppoisia. Järjestelyt toimivat ja kynnys osallistua on matalalla - ja kuten aina Suomessa - aivan mahtavat vapaaehtoiset! Koin myös ensimmäistä kertaa sen tunteen, kun on pakko päästä uudestaan kisaamaan. Olin suunnitellut suorittavani kaksi kisaa ensimmäisenä triathlonkesänäni, mutta nyt alkoi tuntua siltä että ei voi odottaa syyskuun ensimmäiseen päivään. Ja olihan toi perusmatka kuitenkin hieman odotettua kevyempi. Joten heinäkuun ensimmäisellä viikolla laitoin ilmoituksen sisään Challenge Turkuun - joka järjestettäisiin sunnuntaina 12.8. Aioin vetää puolimatkan tasan vuosi sen jälkeen, kun aloin treenaamaan lajia varten.
Kisaa seuraavina päivinä tiesin varmuudella, että kisaisin Kiskossa myös tulevaisuudessa. Sen verran viihtyisät, hyväntuuliset ja leppoisat kyseiset kyläkisat olivat, olematta kuitenkaan liian leppoisia. Järjestelyt toimivat ja kynnys osallistua on matalalla - ja kuten aina Suomessa - aivan mahtavat vapaaehtoiset! Koin myös ensimmäistä kertaa sen tunteen, kun on pakko päästä uudestaan kisaamaan. Olin suunnitellut suorittavani kaksi kisaa ensimmäisenä triathlonkesänäni, mutta nyt alkoi tuntua siltä että ei voi odottaa syyskuun ensimmäiseen päivään. Ja olihan toi perusmatka kuitenkin hieman odotettua kevyempi. Joten heinäkuun ensimmäisellä viikolla laitoin ilmoituksen sisään Challenge Turkuun - joka järjestettäisiin sunnuntaina 12.8. Aioin vetää puolimatkan tasan vuosi sen jälkeen, kun aloin treenaamaan lajia varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti