Ajatus osanotosta Challenge Turun puolimatkalle syntyi melko myöhään, vasta heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Olin vielä keväällä ollut sitä mieltä, että pari perusmatkan kisaa riittävät vallan mainiosti ensimmäisenä triathlonkesänä, ja että puolimatkan suorittaminen tulisi vastaan vasta kesällä 2019, viimeistelyharjoituksena ennen elokuun 2019 IM Copenhagenia. Olin siis suunnitellut suorittavani Lahden IM 70.3 -matkan ensimmäisenä puolimatkanani kesäkuussa 2019, seitsemän viikkoa ennen Kööpenhaminaa.
Mutta Kiskon perusmatkan mentyä niin hyvin muutin mieleni. Juttelin Jonaksen kanssa, joka oli myös sitä mieltä että ei 140.6 -valmisteluun tarvitse välttämättä puolimatkaa tehdä noin myöhäisessä vaiheessa, koska taper-viikkoon ja kisasta palautumiseen palaa kuitenkin useampi arvokas treenipäivä. Puolimatkan suorittaminen nyt, ja pariin perusmatkaan osallistuminen ennen isoa kisaa ensi vuonna voi olla aivan yhtä hyvä idea, ellei jopa parempi. Tässä vaiheessa suunnitelmiin astui myös ajatus ensimmäisen maratonin suorittamisesta, johon alkoi valikoitua Vantaan Maraton 13.10.2018. Tiedän, maratonia ei tarvitse suorittaa ennen täyttä matkaa, koska kyse on käytännössä kahdesta eri lajista - mutta minun tapauksessani uskon henkisen valmistautumisen sujuvan paremmin jos vyön alla on jo maraton. Mutta lisää siitä myöhemmin.
Joten tein niin kuin kaikki triathleetit, jotka yrittävät yhteensovittaa työn, perheen ja harrastuksen: juttelin vaimon kanssa. Ja sitten varasin kisaosallistumiseni lisäksi perhehytin S/S Borelta - koko perhe tulisi kannustamaan minua!
Kisavalmistautumiset sjujuivat hyvin sillä kesälomaa oli vietetty motivoivissa merkeissä, olinhan minä saanut juosta ja uida myös muualla kuin kotinurkissani, mm. appivanhempien luona Karjaalla ja vaimon isoäidin luona Hangossa. Oikeastaan pyöräily oli ainoa jota tein vain kotoa käsin. En tehnyt yli 100 km pyöräilyjä enää, sillä olin tätä ennen ehtinyt pyöräillä jo yli 2000 km tänä kesänä, mutta tein useamman 60-85 kilsan lenkin Feltillä, sekä kisavauhtisina että leppoisina. Sen sijaan aloin panostaa heikkoon juoksuuni. Olin kesäkuun 5. pv. juossut ensimmäisen puolimaratonini kahdeksaan vuoteen, ihan treenimuotoisena, ja kesäkuun 12. pv. juoksin toisen. Heinäkuussa juoksin niitä sitten pari lisää, ja yhden elokuussa kymmenen päivää ennen Turun kisaa. Ja suureksi ilokseni vauhti parani koko ajan ja jalat tuntuivat yhä kevyemmiltä jokaisen kerran jälkeen. Suunnittelin pitäväni n. 5:15 min/km vauhtia puolimaratonin aikana Turussa. Kisaviikolla otin rennosti, sillä treeni oli pysynyt ehjänä - kun kisa käytäisiin sunnuntaina niin kävin kisaviikon maanantaina uimassa 1600m, juoksin kevyet 3x500m vedot tiistaina, juoksin erittäin leppoisat 4 km torstaina ja uin 1000m perjantaina. Eli n. 90 min treeniä kisaviikollani. Viimeinen pyörälenkki oli tehty tasan viikkoa ennen kisaa.
Lapset nauttivat suuresti kiipeilystä päivänkakkaralla ja merenkulkua harjoitellessa ravintola Göranin edustalla, samalla kun isä täytti rintaa kisapaikkakunnan hengellä Suomen Joutsenen kupeessa. Seuraavaksi olisikin sitten vuorossa ilmoittautuminen Sigyn-salissa sekä carbo loading party jatkuvana palveluna hyvässä seurassa - oltiin nimittäin sovittu BS-PU Triathlon -porukan kanssa, että tankattaisiin pastaa yhdessä alkaen klo 18:15. Paikan päällä Turussa olisi Sina Rasela, Timo Ristolainen ja Maria Vickholm. En ollut tavannut heistä kasvotusten vielä ketään ennen tätä päivää, tiesin vain yhteisen FB-ryhmän kautta että Maria olisi minun laillani ekaa kertaa puolimatkaa suorittamassa, ja että Sina ja Timo ovat kokeneita kisaajia joilla riittää omien ikäsarjojensa mitaleitakin. Vaikka olin aiemmin tavannut 10-15 muuta porvoolaista triathlonistia esim. uintiharjoituksissa, niin nämä kasvot olisivat minulle uusia.
Homma ei edennyt kuten Strömsössä, sillä myöhästyin sovitusta ajasta kun lapset halusivat vielä leikkiä Netflixistä tuttua the Deepiä Göranin edustalla olevilla pikkulaivoilla. Laivanallekin tarvitsi vielä halin jos kaksikin. Mutta minä en valittanut koska olisin mieluummin myöhässä kuin ilman kannustusjoukkoja. Saapuessani muonateltoille niin jengi odotti vielä kohteliaasti vaikka kaikilla ei enää ollut edes ruokaa edessään. Moikkasin vieruspöydän Ferrixiä jolla ei ollut hajuakaan kuka olin - tuntui vain siltä kuin olisin tuntenut hänet ennestään Triahlonfoorumin kautta. Vaihdeltiin BS-PU:n porukan kesken kuulumisia ja tavoitteita - Sina halusi parantaa omaa 5:04 aikaansa Joroisilta ja Timo tähtäsi 4:40 aikaan. Maria halusi päästä läpi ja minä sanoin omani ääneen: 5:30. Toivotettiin toisillemme hyvää kisaa ja minä lähdin viemään pyörää vaihtoalueelle.
Yöunet olisivat kisaa edeltävänä yönä tosin voineet olla paremiakin. Olin luvannut itselleni meneväni aikaisin nukkumaan, ja niin kyllä teinkin. Mutta unta tuli vain klo 22-24 välisenä aikana, ja sitten 03:30-06:30 välisenä aikana. Muina aikoina kiertelin vain sängyssä, mietin kisaa, kuuntelin ilmastointilaitetta, lapsia, mietin kisaa, kuuntelin liikennettä, mietin kisaa... olin jännittynyt. Ehdin jo ajatella että huomisesta ei tulisi mitään, mutta herätyskellon soidessa olin aivan tikissä ja millään ei ollut mitään merkitystä - tänään kulkisi ja kovaa! Kurkistus hytin venttiilistä ja kelien varmistus - Foreca oli oikeassa, kohtalaista sadetta klo 08 saakka ja lämpötila n. 14-15 astetta.
Suureksi ilokseni perheeni oli löytänyt minut lähtökarsinasta, ja sain vielä viimeiset lämpimät onnentoivomukset ennen starttia. Minuutteja ennen 9:ää ammattilaiset siirtyivät keskelle jokea, josta heidän lähtönsä suoritettiin tasan 09:00. Vain minuutteja myöhemmin oli meidän vuoro - lähtökarsinamme etuosaan oli asettunut 30 min tavoiteaikauimareita ja takaosaan 40 min tavoiteaikauimareita. Itse lähtökarsina oli melko kapea ja lyhyt 30-40 tavoiteminuutin välillä, arviolta 4x15 metriä, ja tämä olikin ainoa kehityskohta minkä tästä kisasta nostaisin - karsina olisi voinut olla pidempi mahdollistaen paremman minuuttikohtaisen tavoiteaika-asettumisen, esim. 1 min. 5 m välein, koska nyt paketti oli kovin tiivis. Asetuin karsinan etukolmannekseen, olihan minulla tavoitteena uida 33-34 minuuttiin. Ja sitten lähtöön...
Mutta Kiskon perusmatkan mentyä niin hyvin muutin mieleni. Juttelin Jonaksen kanssa, joka oli myös sitä mieltä että ei 140.6 -valmisteluun tarvitse välttämättä puolimatkaa tehdä noin myöhäisessä vaiheessa, koska taper-viikkoon ja kisasta palautumiseen palaa kuitenkin useampi arvokas treenipäivä. Puolimatkan suorittaminen nyt, ja pariin perusmatkaan osallistuminen ennen isoa kisaa ensi vuonna voi olla aivan yhtä hyvä idea, ellei jopa parempi. Tässä vaiheessa suunnitelmiin astui myös ajatus ensimmäisen maratonin suorittamisesta, johon alkoi valikoitua Vantaan Maraton 13.10.2018. Tiedän, maratonia ei tarvitse suorittaa ennen täyttä matkaa, koska kyse on käytännössä kahdesta eri lajista - mutta minun tapauksessani uskon henkisen valmistautumisen sujuvan paremmin jos vyön alla on jo maraton. Mutta lisää siitä myöhemmin.
Joten tein niin kuin kaikki triathleetit, jotka yrittävät yhteensovittaa työn, perheen ja harrastuksen: juttelin vaimon kanssa. Ja sitten varasin kisaosallistumiseni lisäksi perhehytin S/S Borelta - koko perhe tulisi kannustamaan minua!
Kisavalmistautumiset sjujuivat hyvin sillä kesälomaa oli vietetty motivoivissa merkeissä, olinhan minä saanut juosta ja uida myös muualla kuin kotinurkissani, mm. appivanhempien luona Karjaalla ja vaimon isoäidin luona Hangossa. Oikeastaan pyöräily oli ainoa jota tein vain kotoa käsin. En tehnyt yli 100 km pyöräilyjä enää, sillä olin tätä ennen ehtinyt pyöräillä jo yli 2000 km tänä kesänä, mutta tein useamman 60-85 kilsan lenkin Feltillä, sekä kisavauhtisina että leppoisina. Sen sijaan aloin panostaa heikkoon juoksuuni. Olin kesäkuun 5. pv. juossut ensimmäisen puolimaratonini kahdeksaan vuoteen, ihan treenimuotoisena, ja kesäkuun 12. pv. juoksin toisen. Heinäkuussa juoksin niitä sitten pari lisää, ja yhden elokuussa kymmenen päivää ennen Turun kisaa. Ja suureksi ilokseni vauhti parani koko ajan ja jalat tuntuivat yhä kevyemmiltä jokaisen kerran jälkeen. Suunnittelin pitäväni n. 5:15 min/km vauhtia puolimaratonin aikana Turussa. Kisaviikolla otin rennosti, sillä treeni oli pysynyt ehjänä - kun kisa käytäisiin sunnuntaina niin kävin kisaviikon maanantaina uimassa 1600m, juoksin kevyet 3x500m vedot tiistaina, juoksin erittäin leppoisat 4 km torstaina ja uin 1000m perjantaina. Eli n. 90 min treeniä kisaviikollani. Viimeinen pyörälenkki oli tehty tasan viikkoa ennen kisaa.
Saapuminen Turkuun
Jo kaupunkiin ajettaessa lauantai-iltapäivänä oli havaittavissa, että kaupunki on täynnä iloisia kisaajia: käytiinhän lauantaina sprinttikisat sekä yksilökisana että joukkuekisana. Yrittäessämme saavuttaa laivahotellimme törmäsimme ensimmäiseen haasteeseen - Linnankatu olisi suljettu klo 16 saakka. No, ei hätää - meikäläinenkin hyötyisi näistä hyvistä kilpailujärjestelyistä seuraavana päivänä. Joten oltiin turisteja vielä hetken ja kierreltiin paikkoja ennen sisäänkirjautumista hostelliin. |
| Kuva: Pontus Sjöström |
Lapset nauttivat suuresti kiipeilystä päivänkakkaralla ja merenkulkua harjoitellessa ravintola Göranin edustalla, samalla kun isä täytti rintaa kisapaikkakunnan hengellä Suomen Joutsenen kupeessa. Seuraavaksi olisikin sitten vuorossa ilmoittautuminen Sigyn-salissa sekä carbo loading party jatkuvana palveluna hyvässä seurassa - oltiin nimittäin sovittu BS-PU Triathlon -porukan kanssa, että tankattaisiin pastaa yhdessä alkaen klo 18:15. Paikan päällä Turussa olisi Sina Rasela, Timo Ristolainen ja Maria Vickholm. En ollut tavannut heistä kasvotusten vielä ketään ennen tätä päivää, tiesin vain yhteisen FB-ryhmän kautta että Maria olisi minun laillani ekaa kertaa puolimatkaa suorittamassa, ja että Sina ja Timo ovat kokeneita kisaajia joilla riittää omien ikäsarjojensa mitaleitakin. Vaikka olin aiemmin tavannut 10-15 muuta porvoolaista triathlonistia esim. uintiharjoituksissa, niin nämä kasvot olisivat minulle uusia.
 |
| Kuva: Pontus Sjöström |
Homma ei edennyt kuten Strömsössä, sillä myöhästyin sovitusta ajasta kun lapset halusivat vielä leikkiä Netflixistä tuttua the Deepiä Göranin edustalla olevilla pikkulaivoilla. Laivanallekin tarvitsi vielä halin jos kaksikin. Mutta minä en valittanut koska olisin mieluummin myöhässä kuin ilman kannustusjoukkoja. Saapuessani muonateltoille niin jengi odotti vielä kohteliaasti vaikka kaikilla ei enää ollut edes ruokaa edessään. Moikkasin vieruspöydän Ferrixiä jolla ei ollut hajuakaan kuka olin - tuntui vain siltä kuin olisin tuntenut hänet ennestään Triahlonfoorumin kautta. Vaihdeltiin BS-PU:n porukan kesken kuulumisia ja tavoitteita - Sina halusi parantaa omaa 5:04 aikaansa Joroisilta ja Timo tähtäsi 4:40 aikaan. Maria halusi päästä läpi ja minä sanoin omani ääneen: 5:30. Toivotettiin toisillemme hyvää kisaa ja minä lähdin viemään pyörää vaihtoalueelle.
 |
| Kuva: Pontus Sjöström |
Yöunet olisivat kisaa edeltävänä yönä tosin voineet olla paremiakin. Olin luvannut itselleni meneväni aikaisin nukkumaan, ja niin kyllä teinkin. Mutta unta tuli vain klo 22-24 välisenä aikana, ja sitten 03:30-06:30 välisenä aikana. Muina aikoina kiertelin vain sängyssä, mietin kisaa, kuuntelin ilmastointilaitetta, lapsia, mietin kisaa, kuuntelin liikennettä, mietin kisaa... olin jännittynyt. Ehdin jo ajatella että huomisesta ei tulisi mitään, mutta herätyskellon soidessa olin aivan tikissä ja millään ei ollut mitään merkitystä - tänään kulkisi ja kovaa! Kurkistus hytin venttiilistä ja kelien varmistus - Foreca oli oikeassa, kohtalaista sadetta klo 08 saakka ja lämpötila n. 14-15 astetta.
Kisa-aamu
Aamupala kaksi tuntia ennen starttia, ja sitten pussukoita viemään ennen märkkärin päälle laittoa. Ja sitten vettä kokeilemaan - saisimme lämmitella klo 8:30-8:45 ennen rolling startia klo 9:05. Vesi tuntui oikein hyvältä eikä edes niin tummalta kuin mitä olin kuvitellut (katson sinua Porvoonjoki...). |
| Kuva: Pontus Sjöström |
Suureksi ilokseni perheeni oli löytänyt minut lähtökarsinasta, ja sain vielä viimeiset lämpimät onnentoivomukset ennen starttia. Minuutteja ennen 9:ää ammattilaiset siirtyivät keskelle jokea, josta heidän lähtönsä suoritettiin tasan 09:00. Vain minuutteja myöhemmin oli meidän vuoro - lähtökarsinamme etuosaan oli asettunut 30 min tavoiteaikauimareita ja takaosaan 40 min tavoiteaikauimareita. Itse lähtökarsina oli melko kapea ja lyhyt 30-40 tavoiteminuutin välillä, arviolta 4x15 metriä, ja tämä olikin ainoa kehityskohta minkä tästä kisasta nostaisin - karsina olisi voinut olla pidempi mahdollistaen paremman minuuttikohtaisen tavoiteaika-asettumisen, esim. 1 min. 5 m välein, koska nyt paketti oli kovin tiivis. Asetuin karsinan etukolmannekseen, olihan minulla tavoitteena uida 33-34 minuuttiin. Ja sitten lähtöön...
Uinti
Uinti lähti heti sujumaan. Olin hypännyt veteen muita hieman kauimpana, ja suuntasin heti muita enemmän keskelle jokea voidakseni välttää mahdollista ruuhkaa. Jota ei tosin koskaan tullutkaan. Poijut näkyivät hyvin ja uinti oli nautintoa. Poimin yhden uimarin, sitten toisen. Käännös ylempänä Aurajokea ravintola Nooan kohdalla, jossa tuli täyteen 500m, ja sitten edessä oli n. 1000m suora uinti joen suulle S/S Boren kohdalle, missä oli toinen kääntöpoiju ennen paluuta Suomen Joutsenen ohi rantaan. Hieman siksakkasin joella uintiosuuden aikana, koska koin ajautuvani liian keskelle jokea muutaman kerran, mutta ei mitään radikaalia. Suoralla ohitin muutaman muun uimarin, ja nopea kelloon vilkaisu toisilla kääntöpoijuilla varmisti asian: olin targetissa sillä olin uinut 1500m aikaan 26:20. Siitä vielä vähän matkaa omaa vauhtia ja sitten se tapahtui: kello värisi vielä kerran ennen kuin tulin rantaan. Uusi vilkaisu kelloon varmisti että uintiin oli mennyt 35:40, mutta mittaa oli tullut 2022m.
 |
| Kuva: Challenge Finland |
Juostessani T ykkösestä näin vielä viimeisen vilkaisun perheestä ennen pyöräilyn aloittamista. Jälleennäkeminen antoi energiaa, vaikkei edelliskerrasta ollut kuin reilu puolituntinen. Ja sitten kisanaama päälle taas.
Pyöräily
Pyöräiltäisiin keskustasta Nosturinkatua ja Tukholmankatua pitkin Tuomaan sillalle, ja siitä edelleen E18-moottoritielle missä pyöräiltäisiin kolme n. 25 km pitkää lenkkiä ohituskaistaa käyttäen, muun liikenteen jatkuessa oikeata kaistaa pitkin alennettuin nopeuksin. Kääntöpiste sijaitsi n. 20 km keskustasta Perniön suuntaan.
Pyöräily lähti liikkeelle ihan kelvollisesti. Minua ohitettiin alusta asti tiuhaan tahtiin, mutta ollessani hyvä uimari ja vasta kelvollinen pyöräilijä olin siihen hyvin varautunut. Olin suunnitellut ottavani ensimmäisen energian geelin muodossa 10 min pyöräilyn jälkeen, ja pysyin suunnitelmassa. Jatkaisin tästä energian syömistä SiS isotoonisten geelien ja Powerbarin Powershottien muodossa, ottaen n. 75-80 grammaa hiilaria tunnissa pyörän selässä, poislukien ekaa ja vikaa 10 minuuttista. Tämä tarkoitti että kaksi geeliä, 30 karkkia ja 1,2 litraa vettä oli matkassa mukana. Juomaa saisi lisää jos tarvitsisi. Päivä oli melkoisen viileä, joten hikoilusta ei tarvinnut huolehtia.
Menomatkalla kääntöpisteeseen oli kevyt vastatuuli, ja pidättelin vauhtia pysytellen n. 30,5 km/h vauhdissa 20 km kohdalle. Game plan oli aloittaa pyöräily kevyesti, nostaen vauhtia kisan edetessä tavoitteena 31-32 km/h keskinopeus pyöräilyosuudella, ja juosta sitten täysillä heti juoksuosuuden alusta. Ja oli hyvä että pysyttelin suunnitelmassani, sillä vastatuuleen olisi motarilla helposti voinut väsyttää itseään turhaan. Ensimmäinen jännittävä tilanne tuli omalle kohdalle ylitettyäni Tuomaan sillan, jolloin saavutin minua vain hieman hitaamman pyörän samalla kun minut ohitti itseäni vain hitusen nopeampi pyöräilijä. Samalla kuin tuomarimotskari seurasi meitä kaikkia kolmea takaa, huomasin olevani vielä kokematon kisailija. Annoin ohittajani ohittaa rauhassa, ennen kuin ohitin itseäni hieman hitaamman kisaajan. Mutta hänet ohitettuani tuli jännä paikka, kun en enää mahtunutkaan hänen ja oman ohittajani väliin laillisesti - joten vedin lopulta koko letkan ohi etten rikkoisi 12 metrin sääntöä. Oli tosin kyllä hilkulla etten rikkonut toista sääntöä ohittaessani oman ohittajani niin pian, mutta tuomari onneksi jätti minut rankaisematta. Ehkä hänellä oli tilannetaju kohdallaan, sillä tilanne oli kieltämättä hieman hassu. Jälkiviisaana olisi pitänyt odottaa pidempään ennen omaa ohitustani.
Kääntöpisteellä pääsin kevyeen myötätuuleen, ja keskari nousi 32,5 km/h paikkeille ensimmäisen kierroksen päätteeksi. Toisella kierroksella ajettaessa keskustasta poispäin tapahtui sitten pari juttua - ensin näin että toiseen suuntaan kulkevien pyörien joukossa oli tapahtunut onnettomuus, mutta ambulanssi oli onneksi jo paikalla. Pelottavaa oli, ja miettimään pisti se, kun näki kanssakilpailijan paareilla niskatuen kanssa (selvisi onneksi kisaa seuraavina päivinä että mustelmilla oltiin selvitty). Toinen juttu mikä tapahtui oli kusihätä joka alkoi nostaa päätään. Olin juonut 0,6 litraa pullosta Aurajoen lisäksi ja vetänyt kaksi geeliä, mutta en ollut hikoillut silminnähden lainkaan. Koko toinen kierros mielessäni ei sitten ollut paljon muuta kuin kyseinen hätä. Tässä huomasin tokan kerran olevani vielä noviisi kisaaja, silla tarpeiden tekemistä pyörän selässä ei oltu harjoiteltu käytännössä - olin siihen vain valmis henkisesti. Mutta eihän siitä mitään tullut, sykkeet vk:lla ja tasamaalla ei tullut koskaan tilaisuutta kusta housuun. Yritin, kolmesti, mutta lopulta etureidet alkoivat krampata kaikesta ponnistelustani ja päätin että pysähdyn bajamajaan kolmannen kierroksen puolessa välissä, taaimmaisella kääntöpisteellä. Mitä minä menettäisin, ehkä pari minsaa, mutta nautintoahan tämän kisan pitää olla. Ja niin teinkin - ja niin menetin 90 sekuntia, yhteensä, mutta loppu olikin pelkkää rullailua maaliin koska myötätuuli ja tyhjä rakko siivittivät minut maaliin 34,5 km/h keskarilla viimeisellä splitillä - pyörä suoritettua ajassa 2:46:01 - täähän sujui hyvin!
Juoksu
Suunnitelma oli juosta kovaa heti alusta, vauhdissa 5:15 min/km, mutta menin sitäkin kovempaa. Eka kilsa 4:32, toka kilsa 4:48. Tässä kohtaa mietin hetken hiljentääkö vauhtia mutta annoin palaa, kerta täällä ollaan. Kolmas kilsa 4:50, neljäs kilsa 4:59, viides kilsa 5:01. Juoksu sujui kuin siivillä, enkä ollut Red Bullia vielä ottanutkaan. Geeli ekan 10 minuutin jälkeen, ja toinen geeli 6 km kohdalla joka vuoroin meni 5:06 vauhdissa. Loppu mentäisiin parilla lasillisella energiajuomaa. Aloin lähentelemään alkuperäistä suunniteltua matkavauhtiani, mutta alun kova tahti piti kokonaisajan hyvänä. Ja näin homma jatkui - kilsa toisensa jälkeen 5:05-5:10 vauhtia aina km 16 kohdalle, jolloin alkoi hieman painaa ja vauhti laski lopussa 5:17-5:20 välille. Juostuani ekat 7 km tein laskelmat päässäni - tämäkin kisa menisi maaliin alle tavoitteen, ehkä 5:20:00 aikaan vaikka hieman vauhti laskisikin tästä?
Klo 12:58 minut saavutti Hölkkämäyriä edustava juoksija, joka kyseli paljonko kello oli. Juostiin hetki yhdessä ennen kuin hän jatkoi matkaa parempaa vauhtiaan. Kisakuvaajakin onnistui ikuistamaan meidät juoksijat tässä kohtaa:
 |
| Kuva: Challenge Finland |
Matkan varrella minua kannusti myös lapsuudenystäväni, joka on jäänyt Turkuun asumaan opiskelunsa jälkeen, sekä hänen lapsensa - minun kummilapseni. Ja kannustajista päästäänkin ennen maaliintuloa aasinsillan kautta Turun järjestelyihin.
Kisajärjestelyt, vapaa-ehtoiset ja kannustajat
Aivan mahtava kisa! Tiedän ettei minulla ole juurikaan vertailukohtaa, mutta mihin sitä vertailukohtaa tarvitaan kun homma rokkaa? Toistasataa, ehkä kolmattasataa aivan mahtavaa vapaa-ehtoista jotka aivan kaikki ovat hengessä mukana, kannustamassa, aina ilosina. Yritin kiittää niitä kaikkia jo matkan varrella, mutta niille liikenteenohjaajille pyöräilyn aikana ja kanooteissa uinnin aikana istuneille joita en kiittänyt paikan päällä - kiitos nyt! Ja Kaisa Sali - täytit meidät energialla kannustaessasi meitä juoksuosuudella, olet todella loistava tähti ja lupaan kannustaa vuorostani sinua voittoon lokakuussa. Logistiikka pelasi, kaikki avainpisteet oli lähellä toisiaan syntymättä kuitenkaan tungosta, koskaan ei pystynyt kisaaja matkan varrella eksymään, koskaan ei tullut turvaton olo pyöräillessä, yhden peesaajan näin ja heti soi pilli, juomaa ja energiaa oli aina tarjolla kun sitä halusi ja Red Bull! Kiitos kaikille kuvaajille, kun räpsitte meistä hienoja kuvia! Arvosanaksi annan Challenge Turulle 9,5/10. Ainoa miinus oli lähtökarsinan tungos tavoiteajan mukaisesti, sitä aluetta voisi hieman pidentää. Snadisti pitkä uinti ei häirinnyt, koska pyöräily ja juoksu olivat ainakin minun laitteeni mukaan muutama sata metriä lyhkäisiä, joten ajallisesti mentiin varmasti break-eveniin.
Maaliintulo
Red Bull: 16 km kohdalla menin ja hankin ne, siivet. No, oikeastaan vauhti hieman laski siitä maaliin mutta olin ainakin säästänyt Red Bullit tähän hetkeen saakka, ja kyllähän se maistui. Käännyin jopa toiselle lasilliselle. 19 km kohdalla näin kanssakilpailijan jolla oli kans 3 hiuspantaa ranteessa, mutta jolle juoksu oli alkanut aiheuttamaan ongelmia - tsemppasin kävelevää kollegaa vikalle kahdelle kilsalle ja tuntui ainakin siltä että hän lähti juoksemaan perääni. Ja sitten vedin maaliin niin kovaa kuin jaksoin. Maalin häämöttäessä nopea vilkaisu taas kelloon, enkat tulisi. Ja sitten maalisuoralle:
 |
| Kuva: Challenge Finland |
Nettoaika kun rolling starttiin mennyt luppoaika vähennettiin: 5:14:00
Aivan mahtava fiilis ja reilusti yli odotusten! Olin juossut elämäni nopeimman puolimaratonin, kisaolosuhteissa, juoksusplittini ollessa 1:46:08. Edellinen ennätykseni oli ollut 1:51:48 HCR:ssä vuonna 2007. Karkkia vatsaan, ja sitten vaihtokamojen kautta selfiet ja suihkuun
 |
| Kuva: Pontus Sjöström |
Matkalla pukuhuoneisiin näin Sinan, joka oli ainakin alkuun "vain" tyytyväinen aikaansa 5:06, olihan se pari minuuttia hitaampi kuin oma enkka. Mutta hänen kuultuaan että hän sijoittui ikäryhmänsä toiseksi ilme muuttui viimeistään kultaiseksi 👍- onneksi olkoon Sina! Pukkarissa oli Timokin, joka oli päässyt tavoitteeseen alittamalla 4:40. Ihan huikeita yksilöitä nämä!
Kamojen vaihdon jälkeen tapasin ensimmäistä kertaa Juhan, jolta olin pari kertaa ostanut pyöränosia Triathlonkamapörssin puolella, mutta en ollut vielä tavannut kasvotusten. Juhakin oli vetänyt hienon kisan, 4:42 ja rapiat. Sitten kiitin perhettä kaikesta kannustuksesta, ja lähdettiin syömään. Challenge Turku valloitti sydämeni, ja lupasin itselleni kuten lupasin Kiskon kohdalla että tännekin pitää palata. Ei ehkä ensi vuonna, jos Kööpenhaminaan mennään, mutta 2020 jos kisaa järjestetään. Tästä oli hyvä jatkaa kohti kauden viimeistä kisaa Käringsundissa ja mahdollista Vantaan maratonia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti