Koko kesä yhteen pitkään kirjoitukseen - ensimmäinen kerta palkintokorokkeella, big day training sekä alle viikko IM debyyttiin

Elämäni kesä. 

Niin sen voi kyllä helposti kiteyttää. Koska olen ehtinyt treenaamaan enemmän kuin uskoin jaksavani, ehtiväni tai haluavani. Samalla kun muu perhe oli sitä mieltä että tänä kesänä ollaan ehditty tekemään ihan erityisen paljon hauskoja juttuja ja reissuja... joten kaikki on mennyt nappiin kun muu perhe ei ole elokuussa sitä mieltä että meikäläisen treenit ovat koko kesän menneet perheen edelle.

Samalla pää ja vatsa alkavat täyttymään kaikennäköisistä ajatuksista. En ole koskaan pelännyt flunssaa näin paljon, varsinkin nuorimman lapsen päiväkotituliaiset ja vanhemman lapsen koulunaloittamistuliaiset pelottavat erityisen paljon kisaviikolla. Sinkkiasetaatti ja käsidesi ovat nyt kovia sanoja kotona. Yksinkertaisesti voin sanoa, että yhteen kisaan treenaaminen näin kauan ja näin tosissaan on kova paikka hermoille, varsinkin kun kyse on neitsytmatkasta teräsmiehiyteen. Tunteet ja fobiat eivät varmasti olisi näin vakavia, jos kyseessä olisi kymmenes toteutus ja äijä olisi täyteen tatuoitu M dotteja ennestään. Tai tiedä sitten.  En myöskään uskalla treenata kunnolla enää, viime viikolla alkanut taper jätti treenit kevyisiin 7 viikkotuntiin muutamalla lyhyellä intervalliharjoitteella joka lajissa, nyt viimeisellä viikolla tulen jättämään treenit noin 4 viikkotuntiin ja pysyn jaloilta pois mahdollisimman paljon lauantaina. Treeni on kuitenkin sujunut yli odotusten, ja fobiat johtuvat varmasti osin myös siitä.

Edellisten 90 päivän aikana olen treenannut 126 tuntia, progressiivisesti niin että edellisten 28 päivän aikana treeniä on kertynyt 45 tuntia eli n. 11 tuntia viikossa ja parhaimpana viikkona heinä-elokuun taitteessa treeniä kertyi 15 tuntia viikossa. Melko perinteisesti reilut puolet ajasta on kulunut pyörän selässä, ja kuudesosa ajasta uiden. Juosta olisi voinut hieman enemmän jos haettaisiin oppikirjan mukaista treenijakoa lajien kesken, mutta minä olen päättänyt jo aikoja sitten juosta vain sen verran että polvi varmasti sallii starttaamisen täydelle matkalle.

Sanomattakin on selvää, että koskaan en ole näin fiksusti ja näin paljon treenannut mitään varten. Uintiin on mahtunut pitkää IM matkavauhtista uintia useampi kappale, ja lyhyempää vauhtia kasvattavaa, selvästi sprinttityyppisempää märkäpuku-uintia. Molemmat edelliset IM-pituiset uintini heinäkuun lopussa ja elokuun alussa sujuivat tunnin pintaan 1:00:11 ja 59:30. Pyörässä olen pääsääntöisesti satsannut viikoittaisiin pitkiin yli 100 km kestävyysalueen lenkkeihin (yhteensä 10 kpl 100+ km lenkkiä edellisten kolmen kuukauden aikana, joista pisimmät kolme 120, 130 ja 160 km), joiden välissä on poljettu lyhyempää (50-70 km) mutta strukturoidummin (matalan kadenssin voimaharjoitteita tyyliin 4x10+1 min kadenssilla 55-60, sub threshold-vetoja esim. 3x10 min, 2x20 min tai jopa 3x20 min. Loppukesää kohti aloin tuomaan enemmän ja enemmän IM-matkavauhtia ja -tehoja mukaan pitkiin lenkkeihin, alussa pienemmissä määrin esim. 2x30 min ja 2x60 min ja loppukesää kohti esim. molempina Big Training Dayna pyöräilin kaavaillullani kisatehoilla 4 tuntia putkeen. Juoksussa olen pääsääntöisesti juossut 8-15 km lenkkejä säännöllisesti, pääsääntöisesti IM vauhtisina mutta niihin pikku vauhtielementtejä kuten fartlekiä tai stridsejä lisäillen. Ennen kesän perusmatkakisoja (Tuusulanjärvi ja Voimarinne) olen juossut muutamia selvästi nopeampia lenkkejä, sekä intervalleja, ja sitten tietysti kisat maksimikapasiteetin mukaan. Mutta on näihin tunteihin mahtunut myös pitkiksiä - ei vain kovin montaa. Viisi pisintä lenkkiä kolmessa kuukaudessa 17-18-19-20-24 km ja parina kolmena päivänä juossut kympin ensin heti aamusta, ja toisen kympin heti iltapäivästä eli 20 km yhteensä. Pisin lenkki tuli juostua toissa viikolla eli 3 viikkoa ennen Kööpenhaminan starttia. Joten jos haetaan nyt sitä osa-aluetta, joka on tullut treenattua huonoiten ajatellen tavoitekisaa, niin ei sitä tarvitse etsimällä etsiä. Kyllä ne viimeiset 20 km tulevat olemaan todella rankkoja täyden matkan kisassa tällä treenillä, mutta eiköhän ne ole rankkoja kaikille ja pääkopallakin on osansa vielä pelissä mukana. Olen jokatapauksessa luottavainen valitsemaani strategiaan, eli vahva uinti - keskinkertainen mutta varma pyöräily ja hidas juoksu jossa luotetaan omaan psyykkiseen kovuuteen päivän viimeisten kahden tunnin aikana.

Mitä kesään on sitten mahtunut?

Tuusulanjärven perusmatkan kisan jälkeen, jota siis edellinen kirjoitukseni käsitteli, tein elämäni ensimmäisen big day -harjoituspäivän kesäkuun 14. pv. Päätavoitekisaan oli tällöin 9 viikkoa ja 2 päivää, ja otin vapaapäivän töistä voidakseni satsata treeniin oikein urakalla. Toisen big day -harjoituspäivän tein 4 viikkoa ja 2 pv ennen pääkisaa. Big day -harjoituspäivässä nousin sängystä samaan aikaan kun tulee noustua kisassa, söin saman aamupalan kuin aion syödä sunnuntaina, menin koko treenin samoilla energioilla kuin tulevassa kisassa ja luonnollisesti kisaintensiteetti oli sama. Uinnin jätin vähän lyhyeksi (2800 m ja 3000 m), pyöräilynkin vähän vajaaksi (120 km ja 130 km), mutta juoksun hyvin vajaaksi (8 km ja 10 km). Fiilis molempien treenipäivien jälkeen aivan loistava, ensimmäisessä olisin voinut jatkaa vielä tunteja, toisessa olin jo aika väsynyt heinäkuun alun treenistä mutta sekin olisi tuntunut hyvältä jos kroppa olisi saanut huilia hieman enemmän ennen suoritusta.

Mahtui kesään jotain muutakin, ensimmäinen palkintokorokepaikka :-) Lähdimme 6.7. lankomiehen, Jonas Blomin kanssa, aikaisin lauantai-aamuna ajamaan Porvoosta kohti Sastamalaa tarkoituksena vetää Voimarinteen perusmatka. Startti olisi klo 10:00 joten lähdimme kotoa 5:45 ollen paikan päällä klo 8:25. Paikan päällä ei jäänyt liikaa aika hermoiluun, ja hyvä niin. Perusmatkalla oli mukana 30 miestä ja 25 naista, puolimatkalla 33 miestä ja 7 naista. Osallistumista verotti varmasti viikkoa aikaisemman järjestetty Lahden 70.3 -matka, ja viikkoa myöhemmin järjestettävä Lohjan perusmatkan SM.

Uintistarttia odotellessa huomasin hakeutuvani eteen siinä määrin, että jalat halusivat väkisin veteen. Mitään ryysistä ei loppujen lopuksi ehtinyt syntyä, koska eteen haluavia ei ollut montaa. Starttilaukaus pääsi hieman yllättämään, mutta päätin painaa kovaa heti alkuun. Uitaisiin kaksi kierrosta, vastapäivään, rantautuen välillä. Ensimmäisellä kääntöpoijulla n. 250 m kohdalla huomasin että voi ruveta himmailemaan hieman. Syke oli korkealla ja nopea vilkaisu taakse osoitti että seuraavaan on jo matkaa. Toisen poijun kierto ja rantaa kohti. Rantautuessa kevyt hölkkä muttei vilkaisua taakse enää, seuraavalle kierrokselle ja "perkele-henki" päälle. Jos ei muuta niin vedestä noustaan tänään ensimmäisenä. Ja niin siinä kävi, vedestä aikaan 26:06 hieman ylimittaisessa uinnissa (1560m) mutta väliajan mittauspiste sijaitsee Voimarinteella aika kaukana vedestä, aika korkealla kukkulalla joten tuo aika valehtelee parin minuutin verran. Tai no, ei se kukkula niin korkea ole mutta se tuntuu siltä kun sykkeet ovat koholla. 30-40 rappusta joka tapauksessa ja ehkä 250m päässä uinnin rantautumisesta. Eroa tässä kohtaa 1:50 seuraavaan tulijaan eli naisten Emma Niemeieriin, lähin mies 2:55 päässä, mutta sitä en silloin vielä tiennyt.

Pyörän päälle hyvin fiiliksin. Tavoitteena pitää 90 % FTP:stä mutta reitin ollessa itselleni tuntematon jätin itselleni hieman anteeksinantovaraa. Ensimmäisen kääntöpisteen jälkeen n. 3 km kohdalla selvisi, että saisin pyöräillä vielä hetken kärjessä. Kakkonen eli lankomies tuli itseäni n. 1,5 km perässä. Tiedän Jonaksen olevan itseäni paljon kovempi satulassa, joten sanoin itselleni että sallin hänen ohittavan aikaisintaan 25 km kohdalla. Vuotta aiemmin Kiskon kisassa hän oli ohittanut minut 5 km kohdalla. Tänään kulki pyörä kuitenkin hyvin itsellä. Toisella kääntöpisteellä (kääntöpisteitä Voimarinteellä yhteensä kolme, joissa näkee perässään tulevat hyvin) n. 20 km kohdalla eroa kakkoseen eli Jonakseen oli vielä 2 min luokkaa, ja kolmoseen n. 3 min. 30 km kohdalla Jonas oli jo minuutin päässä, mutta kolmonen/nelonen olivat pysyneet missä olivat olleet aiemmin. Tästä voisi tulla mielenkiintoista, tässä kohtaa lupasin itselleni että nelosta huonommaksi en tänään jää. Voimarinteen profiili on pirteä, täynnä pitkiä loivia nousuja ja laskuja ja pitkiä suoria, poislukien kääntöpisteet. Pyöräily aikaan 1:07 ja oma perusmatkan ennätys. Jonas tuli käytännössä samaan aikaan T2:lle, ohittaen minut 200 m juoksun jälkeen. Sen verran hän ehti kuitenkin kertoa, että oli itsekin laskenut eron kolmeksi minuutiksi peränpitäjiin.

Voimarinteen juoksu on tällaiselle ei kovin vahvalle juoksijalle aika... brutaali. Vuoroin pururataa, vuoroin hiekkatietä ja asfalttia. Jonas meni menojaan mutta koska juoksussakin kaksi kierrosta kuten uinnissa niin näki koko ajan hyvin, kuinka lähellä perässä tulijat ovat. Noin 2,5 km kohdalla laskin että kolmosena juoksevaan Ylä-Uotiseen oli matkaa n. 800 metriä. Ja hän tuntui juoksevan melko samaa vauhtia kuin itsekin. Nelosena ja vitosena tässä kohtaa juosseet tulivatkin sitten paljon kovempaa. 5 km kohdalla oli tapahtunut jo muutoksia perässäni, ja kolmosena juoksi nyt Simolan Tommi n. 600 m päässä. 7,5 km kohdalla hän oli n. 300 m päässä, ja voin rehellisesti sanoa että vikoista 2,5 kilsasta en muista paljon mitään, juoksin vaan ja yritin hengittää. Pääsin kuin pääsinkin maaliin kakkosena, juoksuajalla 47 minuuttia risat. Simola jääden vain 49 sekunnin päähän. Jonas oli ehtinyt odottaa minua jo reilusti yli 4 minuuttia. Voimarinteeltä tuli kuitenkin uusi PB itselle, 2:23:26!

Vaikkei osallistujia ollut kuin pienten kyläkisojen verran, niin voin kertoa että tällä eletään pitkään. Minunlaiselle ei kuitenkaan niitä palkintokorokepaikkoja tule kertymään kyllästymiseen saakka.

Kisan jälkeen ajattelin vielä treenata hieman täysmatkan laariin, joten jätin suihkun väliin ja pyöräilin Sastamalasta Tampereelle missä muu perhe odotti, koska yövyttäisiin paikan päällä ja vietettäsiiin seuraava päivä Särkänniemellä.

Kisaviikko, viime hetken panikoinnit ja kisasuunnitelma

Tätä kirjoittaessa eletään kisaviikon keskiviikkoa. Bike Box Alan on vuokrattu Sipoossa asuvalta foorumilaiselta, pyörä pakattuna, kaikki kamat esillä ja lento lähtee huomenna. Koska kaikki triathleetit sanovat että mitään uutta ei koskaan pidä kokeilla kisassa, niin menin vartavasten ostamaan käytetyn kypärän eilen jotta säästäisin 0,5W kisavauhdissani 31 km/h.

Jo huomenna torstaina olisi tarkoitus ilmoittautua paikan päällä kisaan, noutaa starttipaketti jossa numerolaput, uimalakki sekä pussukat. Uimalakiksi ajattelin valita edellisten uintini perusteella rohkeasti punaisen (valkoinen pro, punainen uintitavoite alle 1:06, vaaleansininen 1:06-1:11 jne.), pyörällä ajattelin yrittää pitää 68 % FTP:stä jolla olen myös viimeiset pitkät lenkkini harjoitellut kesä ja heinäkuussa, ja ravintosuunnitelma on printattu minikirjaimilla stemmille. Sadetta luvataan joka tapauksessa paljon ja pitkään sunnuntaina, joten se saattaa vielä hieman hidastaa menoa. Ai niin, ja kurkku on kipeä sekä ainakin heräsin nenän tukkoisuuteen... Ilmeisesti flunssan VOI saada kunhan sitä vaan pelkää tarpeeksi. Luin Instagramilta että kanssafoorumilainen joka olisi starttaamassa Kalmarissa lauantaina potee samaa kohtaloa, emmekä varmasti olla ainoita. Nyt litrataan apteekin tuotteita kilomäärin, huilataan ja juodaan hyvin. Vielä ei ole toivo menetetty, sunnuntaihin on neljä vuorokautta ja siinä ajassa ajattelin hukuttaa tämän saatanan kurkussa asuvan kaktuksen takaisin sinne mistä se tuli. Haluatko kuulla kaikista tyhmimmän asian? Treenit ovat menneet niin hyvin, ja olen rakentanut tästä yhdestä kisasta itselleni niin ison jutun, että flunssan lopulta saaminen tuntuu tietyssä mielessä jopa helpotukselta. Koska nyt sitä ei tarvitse pelätä enää, nyt siitä pitää vaan päästä eroon. Tähän kisaan kun on upottanut niin paljon aikaa, rahaa ja odotuksia niin en halua nähdä mikä on fiilis sunnuntaina ja tulevina viikkoina jos ei pääse starttaamaan tällaisen takia. Ajattelen että jos kurkkukivusta vaan pääsen eroon, eikä tästä kehity yskää, niin starttaan kyllä kisaan vaikka olisi nuhaa. Sen verran ehtinyt miettiä. Sitten otetaan vaan rennommin kuin mihin kroppa riittäisi. Ja plan B rakentuu päässä koko ajan, ja se haiskahtaa Challenge Almere-Amsterdamilta johon on kymmenkunta paikkaa myymättä 14.9. järjestettävään kisaan. En tosin tiedä miten saisin sen matkan kustannettua, joten eletään nyt vain toiveessa ja uskotaan että tässä käy hyvin. Ruksataan viimeisten päivien herätteleviä harjoituksia pois Trainingpeaksista ja odotellaan. Pidähän peukkuja, niille on todennäköisesti tarvetta. Tuoreimmat fiilikset aina instagramissa: pontus_fin.